Mikä on hyväksi?

Päivä nro 2

Tein 12 työtuntia putkeen. Sitten pidin ensimmäisen tauon. Söin päivän ensimmäisen aterian siis vasta kahdeksan jälkeen illalla. Ihan terveellistä - paljon kasviksia. Ja vaikka söin lempiravintolassani, join pelkkää Pellegrinoa. Kuplivaa sekin, mutta terveellisempää kuin alkoholi.

Mutta kuinka terveellistä on tehdä 12 työtuntia tauotta putkeen ja olla koko päivä syömättä? Myönnetään: olisi syytä tarkistaa näitä elämäntapoja vähän muiltakin osin kuin pelkkien juominkien kannalta.

Aterioimisen jälkeen (ennen kuin siirryin kotiin jatkamaan epäterveellisen pitkää työpäivää läppäri sylissä ja silmät ristissä) jatkoin sentään hiukan taukoa ja hengähdin. Hengasin hetken tuon lempiravintolani baaritiskillä tutun ravintolatyöntekijäystäväni kanssa juoden Pellegrino-pulloni tyhjäksi. Tällaisen sairaalloisen työpäivän jälkeen, tai siis, anteeksi, iltatauon lomassa, olisi hyvinkin voinut maistua yksi drinkki tai lasi viiniä, eikä se olisi ollut mitenkään alkoholiongelmaista. Mutta nyt: pelkkää vettä. Tuijottelin siinä tutun baaritiskin hyllyt läpi a:sta ö:hön. Mietin, olisiko minun nyt tehnyt mieli noista jotakin. Samppanjapullon kohdalla hiukan kaihersi mieltä, mutta ei sittenkään - ei mitään vaikeuksia pysyä Pellegrinossa. Kuplivaahan sekin. Ja tämähän on vasta päivä nro 2, eihän sitä nyt joka päivä voisikaan himottaa.

Ravintola-alasta elantonsa saava tuttuni totesi, ettei tunne minua enää, mikäli todella kehtaan olla vuoden ajan tipaton. Että jos moni muukin tekisi kuten minä, hän olisi työtön. Ja minä, joka myös saan elantoni muiden viihteestä ja vapaa-ajasta, olisin vähemmällä duunilla itsekin. Huh sentään, tuohan on totta! Alcohol keeps our world go round!

En silti syyllistynyt. Skoolasin pelkkää kuplivaa vettä sille, että minusta riippumatta kaverillani, itselläni ja monella muullakin on nämä alkoholin mahdollistamat työpaikat. Kaverikin sentään vielä halasi lähtiessäni, joten ehkä pysymme väleissä takinkäännöstäni huolimatta. Heräsin kuitenkin miettimään, että kuinka huonoa olisi tämän yhteiskunnan toimeentulolle, mikäli alkoholia ei kulutettaisi. Moniko esim. ravintola-, viihde-, myynti- ja sairaanhoitoalan työntekijä olisi työtön? Vieläpä ilman mahdollisuutta hukuttaa työttömyysahdistustaan alkoholiin.

Nyt, kun olen itse ajatellut panostaa ennen kaikkea terveyteeni ja hyvään olooni ja voimien maksimoimiseen, itsekkäästi kavereideni työllisyydestä välittämättä, ovat lääkäritkin minua vastaan! Brittilääkärit kun toteavat tipattoman tammikuun voivan olla haitallinenkin, kuten ystäväni minua juuri Facebookissa muistuttelivat. Mutta, hahaa, kysehän onkin LYHYEN alkoholittoman jakson haitallisuudesta! Lyhyitä jaksojahan meillä on kaikilla. (Onhan?) Minäpä olenkin läpikäymässä tipatonta VUOTTA, mikä kyllä jo toisena päivänä tuntuu ainakin minusta pitkältä ajalta. Ehkä siis jopa brittilääkärit pitäisivät tätä projektia hyödyllisenä. Ainakin olen itse tässä kohtaa matkaa jo niin vakuuttunut kunnon alkoholista irtautumisjakson hyödyllisyydestä, etten ota tästäkään ajankohtaisesta väitteestä itselleni selitystä sortumiseen.

Toisaalta... Eivät ne holittomatkaan kuplivat välttämättä ole terveellisiä... Jaksan kuitenkin luottaa siihen, että kupliva vesi ei syövytä siinä määrin hampaitani, lihaani tai kolikoitani kuin (urbaani)legendaariset limpparit - tai siinä määrin kuin alkoholi maksaani tai kuntoani.

Vielä toisenaki tipattomuuspäivänä pidän kaikkein epäterveellisimpänä juomi(s)en aiheuttamana haittana järjen katoamista. Siis silläkin riskillä, että juomattomuudessakin olisi haittoja. Aivojen mielettömäksi saattaminen kun johtaa myös elämän mielettömyyteen. Eikä välttämättä pelkästään oman elämän, vaan myös toisten. Viis (omasta) maksasta, mutta (toisen) ihmisen henki on aina alkoholia arvokkaampi.

Eihän tippa tapa, eikä ämpäriin huku, mutta joka tapauksessa: mitä vähempi, sitä parempi, eikö? Eikö kaikkein vähin, siis tipaton, silloin ole oikeasti hyväksi? No, tämän vuoden aikanahan sen sitten kokee.