Ilmaisen viinan bileet!

Päivä nro 3

Join ihan hulluna. Pari kokista ja niin monta lasia vettä tai soodaa, etten edes laskuissa pysynyt.

Kuten jo kerroinkin, elämääni kuuluu yllättävän paljon "ilmaisen viinan bileitä" ja ylipäätään alkoholin läheisyydessä edustamista ja pyörimistä. Juujuu, siis ihan työksi. Minulle bileet edustavat ensisijaisesti työmaailmaa. Silloin, kun minulla ei ole työmenoja tai jotakin erityistä spesiaalia yksityiselämän menoa, en yleensä ole kovinkaan huvittunut lähtemään minnekään rälläämään. Useimmiten viikonlopun tullen olen onnellinen, ettei tarvitse mennä minnekään - hyvin harvoin lähden baariin ihan muuten vaan ajanvietteeksi.

Työskentelen siis keskellä sellaista työ- ja seurustelukulttuuria, jossa on ihan ok nauttia alkoholia. Vaikka keskellä viikkoa. Pientä krapulaa ei paheksuta, ei viinilasia bisneslounaalla, eikä viihteellä viipottamista ylipäätään. Päin vastoin, elanto tulee viihteestä ja jopa alkoholin kulutuksesta. Harvemmin nämä kissojenristiäiset ovat kuitenkaan mitään ryyppäjäisiä, ainakaan joka kerta jokaiselle. Kohtuuden hallitseminen on oleellista. Ei siis ole niin, että päät täyteen joka toinen päivä. Päät eivät välttämättä ole täysiä yhtenäkään kertana, mutta ei se jatkuva tissuttelukaan terveeksi tee. Silloin tällöin jollekulle tapahtuvista ylimenoistakaan ei silti kukaan menetä kasvojaan, ja suuren juhlan tullen vedetään yhdessä aamuun asti. Rankka työ vaatii rankat huvit - ja päinvastoin: aamun palaveria ei kuitenkaan missata. Ja palaverissa ollaan skarppina. Piste.

Reilu kymmenen vuotta sitten näihin kuvioihin ajautuessani ensimmäinen, mitä opin silloiselta esimieheltäni, oli: asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Paino sanoilla "asialliset hommat hoidetaan". Samanaikaisesti kaiken rennon, suvaitsevaisen, boheemin ja viihteellisyyden keskellä jokainen näiden kuvioiden duuni on niin haluttu, jokainen työntekijä niin ammattilainen ja jokainen persoona niin fiksu, että satunnaisia ylilyöntejä (joita siis sattuu lähes kaikille lähes kaikissa muissakin kuvioissa, huom) lukuunottamatta hommat hoidetaan aina 120-prosenttisesti - ei mitenkään miten sattuu, vaan ammattimaisesti, tarkasti ja ahkerasti kaikkensa antaen. Työ tässä maailmassa on kaikille tekijöilleen lujaa työtä, vaikka monien kahdeksasta-neljään-vain-viisi-päivää-viikossa -normitoimistoahertajien silmin homma saattaakin vaikuttaa pelkältä lusmuilevalta hauskanpidolta. Työ tässä maailmassa on totista työtä, mutta ei kuitenkaan pelkkää työtä, vaan elämäntapa, joka elättää paitsi taloudellisesti, myös henkisesti. Tai sanoisinko, että ei välttämättä niin helposti taloudellisesti, mutta ennen kaikkea henkisesti. Työn elämisen 24/7 jaksaa, kun on paloa, sydäntä ja intohimoa. Ja silloin tällöin hiukan alkoholia.

Ja kutsuvierastilaisuuksia tässä maailmassa riittää! Tänään, näin heti vuoden alkuun, juhlittiin. Tervetuliais-give-a-waynä jokainen vieras sai, kuinka ollakaan, pienen pullon alkoholia. Hauskaa! Se oli tilaisuuteen nähden sopivan yllättävää ja sopi niin sanotusti teemaan. Oliko se nyt sitten viskiä vai konjakkia tai jotakin jallun tyyppistä. En katsonut tarkemmin, koska nythän en tee sillä itse mitään. Laitoin kyllä kassiin, en antanut pois. Ehkä sitten ensi vuonna. Pääasia, että nyt ei tehnyt mieli tarttua edes pieneen pulloon - upea fiilis!

Muodollisuuksien jälkeen jatkoiltiin ravintolassa. Tiskeiltä sai sen kun noutaa viinit ja hanajuomat. Itse pysyin, kuinka ollakaan, tipattomana. Se ei sinänsä ole tavatonta - jos olisin jokaisena tällaisena iltana kaikissa tilaisuuksissa juonut, siis vaikka vain kohtuudella tai vain sen yhden tai pari, saattaisin olla jokseenkin alkoholisoitunut. Näissä hommissa on pystyttävä olemaan joskus myös juomatta, mikäli haluaa pysyä ylipäätään hengissä, puhumattakaan että kiinni työmaailmassa. Kaiken lisäksi huomenna odottaa salitreeni, ja sitä edeltävänä iltanahan ei juoda, vaikka olisi kuninkaalliset häät ohjelmassa. Olen siis ennenkin vetänyt näitä kekkerimenoja läpi vesilinjalla. Mutta, myönnetään, useamminkin (ja/tai vähemmälläkin alkoholimäärällä) olisi voinut. Joka tapauksessa, tämä yksi ilta, vasta kolmantena tipattomuuspäivänä, ei siis ole kovin ihmeellinen tapaus. Varsinainen haaste on tehdä sama temppu tilaisuus tilaisuuden perään, päivä-, viikko- ja kuukausitolkulla putkeen. Näissä hommissa kun olisi joskus pystyttävä myös juomaan.

Eli ei vielä kovin ihmeellistä se, että vetelin vesilinjalla yhden kutsuvierastilaisuuden. Mutta nyt, kun yrityksenä on, että tämä kestää kokonaisen vuoden, huomioin monia asioita aivan toisella tavalla. Kohtasin tipatonteemaan liittyviä ajatuksia, keskusteluja ja tilanteita vaikka millä mitalla, niistä riittää pohdittavaa blogiin. Niitä myöhemmin lisää, nyt kun ajattelin kuitenkin pyrkiä jonkinmoiseen terveellisyyteen myös muilla arjen saroilla, eli jättimäisen tauottoman ja ateriattoman työpäivän (taas!) ja joka suuntaan seurustellun edustamispläjäyksen jälkeen nukkua edes muutaman tunnin, että saan skarppina hoidettua aamukahdeksalta eteen iskevät duunideadlinet... Ei tämä siis ihan iisiä ole vesiselvänäkään.

Mutta rasti seinään: ensimmäiset ilmaisen viinan bileet suoritettu kunnialla! Nähtäväksi jää, mihin se riittää, vai kaatuuko mimmi työnarkomaniaan, valvomiseen ja ravinnon puutteeseen. Tipaton ei kai kuitenkaan yksinään tee terveyttä. Saatan joutua katsomaan itseäni peiliin muidenkin elämäntapojen osalta. Tämän päivän perusteella NIMENOMAAN muiden elämäntapojen osalta, ne kun taitavatkin olla minulle paljon alkoholikulutusta suurempia vaivoja... No, ehkä tipattomana nekin saa haltuun paremmin!