Täs on nyt ollu vähän... Kaikenlaista. Siis että ei ole ehtinyt blogia päivittää - eikä edes miettiä tippaakaan. Töitä, töitä, töitä, ei muuta - muutamaa salitreeniä lukuunottamatta. Epäonnistuneita unirytmin muutosyrityksiä. Välillä on käynyt mielessä, että tulisiko uni paremmin jos ottaisi yömyssyn... Mutta mielessä ei kuitenkaan ole käynyt sitä kokeilla.
Noihin salillisiin ja niitä edeltäviin päiviin ei mitään tippoja olisi tietenkään normaalistikaan mahtunut. Joten ei tarvetta mitenkään normaalia ihmeellisemmille ponnistuksille. Eikä kovasti myöskään tilanteita, joissa olisi joutunut selittelemään ihmettelyn kohteena tai käyttämään voimia itsensä voittamiseen. Eilen jälleen eräässä ilmaisen tarjonnan tilaisuudessa harmitti kyllä hetkisen, mutta taas oli lopulta ilmankin niin hauskaa, ettei sen hetken päästä tuntunut enää missään. Varsinkaan, kun seurakin oli tipatonta ja silti tai juuri siksi erityisen hyvää.
Tänään ovat täyttyneet ensimmäiset kaksi viikkoa tipattomana. Vähän kuin vahingossa tai huomaamatta jopa! Olen ollut usein 1-2kk tipattomilla, ja silloin on kaksikin viikkoa (etenkin nämä ensimmäiset kaksi!) tuntuneet kaikkein vaikeimmilta. Ehkä moninkertaisesti pidempään tipattomaan valmistautuminen henkisesti (ja moninekertaisella juomismäärällä ennakkovarautuminen ns. nestemäisesti...) ovat kypsyttäneet siihen, että tämä kaksi viikkoa ei ole tuntunut missään, vaan on ollut vain tervetullutta.
No, eipä kahdessa viikossa vielä kovasti haastettakaan ole, joten en aio nuolaista ennenkuin tipahtaa. Vasta alustavaa testiähän tämä tähän asti. Luin tuossa juuri suunnitteilla olevasta ihmiskokeesta liittyen aasialaisen puun ainesosaan, joka oletettavasti estää humalan ja krapulan. Itse sanoisin, että myös suomalainen täystipaton estää huomattavan helposti humalan ja krapulan, ainakin jo käynnistetyn ihmiskokeen tähänastisten empiiristen tutkimustulosten mukaan. Hyvä olo, hyvä mieli.
Nimim. Kaksi viikkoa takana, viisikymmentä edessä.
P.S. Tsiisus! 50!!! VIIKKOA!!! Ounou...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti